aika
hidas, ikimuistoinen
pysäytetty muisto vain
älä anna minun unohtaa
muistomme
hiljaisuus
tyhjä, piinaava
sano jotain, pyydän
tämä hiljaisuus repii minua
tyhjyys
tärkeä
rakas, arvokas
anna minulle anteeksi
olen ollut kamala idiootti
ystäväni
rakkaus
vaikea, kultainen
pysy siinä aina
en halua päästää irti
elämäni
Sitten ajattelin, että voisin laittaa tänne yhden joku aika sitten kirjoitetun, pidemmän runoni:
Katson vanhaa luokkakuvaa
Miksen jo tuolloin tajunnut?
Olet minulle tärkein ystäväni
Miksen pitänyt sinusta kiinni?
Heitin vain menemään...
Muistan kuinka nauroimme
Muistan kuinka leikimme
Muistan kuinka kerroimme toisillemme kaiken
Muistan kuinka tein elämäni kauheimman virheen
Annatko mulle anteeksi?
Vaikka syy riitaan oli sun
mun pitää pyytää anteeksi
Mä olin se idiootti
Välit rikkoutuivat minun takiani
Kerroit kuinka halusit nähdä mut
Kerroit kuinka kaduit
Kerroit kuinka mä en kuunnellut
Annathan anteeksi?
Puhelin
Sun numero
Kirjoiten viestin
Tämä pitää hoitaa nyt
Anteeksi
Odotan vastaustasi
Haluan taas jakaa kaiken kanssasi
Haluan taas nauraa ja leikkiä
Puhelimeeni tulee viesti
Tahdon kiittää
Annoit uuden mahdollisuuden
Annoit anteeksi
Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti