Maailmankuulu etsivä Sherlock Holmes
seisoo St. Bartholomewin sairaalan katon reunalla.
”Tämä puhelu, se on minun viestini,
sitähän ihmiset tekevät? Jättävät viestin?”
”Jättävät viestin milloin?”
Sotilaslääkäri John Watson, Sherlock Holmesin henkilökohtainen
avustaja, bloggaaja ja ennen kaikkea ystävä kysyy katsoen maasta
käsin ystäväänsä.
”Hyvästi John.”
John lähtee kävelemään poispäin
Sherlockin haudalta. Kamera kääntyy Johnin selästä, kiertäen
hautausmaata. Tässä kohtaa, minun teki henkilökohtaisesti mieli
lyödä jotakuta. Kamera pysähtyi kuvaamaan puuta, jonka juurella
seisoi Sherlock Holmes.
Tällä tavalla loppui Uusi Sherlock
-tv-sarjan (BBC) toinen tuotantokausi. Steven Moffatin ja Mark
Gatissin yhdessä käsikirjoittama sarja, joka perustuu sir Conan
Arthur Doylen kirjoihin, jäi kolme vuotta kestäneelle tauolle.
Voisi luulla, että sarjan vannoutuneet fanit olisivat ajan myötä
alkanneet laantua ja sarja olisi kadonnut ihmisten
keskusteluaiheista. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kolmen vuoden ajan
Uusi Sherlock oli edelleen yksi yleisimmistä bloggaus-aiheista
Tumblr-sivustolla. Miljoonat fanit huusivat ympäri internetiä
uusien jaksojen perään.
1. tammikuuta 2014 fanien rukouksiin
vastattiin. Jo joulukuussa oli julkaistu lyhyt, noin seitsemän
minuuttinen erikoisjakso. Uudenvuoden päivänä alkoi Uusi Sherlock
-sarjan kolmas tuotantokausi. Saman viikon sunnuntaina ilmestyi
toinen jakso ja siitä viikon päästä kolmas ja viimeinen jakso.
Jos joku minulle läheinen henkilö
palaisi kuolleista takaisin elävien kirjoihin, voisin kuvitella
kaksi reaktiotapaa. Ensimmäinen, miellyttävämpi vaihtoehto olisi
se, että syöksyisin halaamaan ystävääni kertoen, kuinka paljon
ikävöin häntä. Saattaisin ehkä haukkua häntä idiootiksi, mutta
muuten reaktioni olisi ystävällinen.
Toinen vaihtoehto olisi hieman
epämiellyttävämpi. Hakkaisin ystävääni niin pitkään, kunnes
joku tulee väliin. Varsinkin, jos hän vielä kehtaa vitsailla
jostain aivan turhasta asiasta. Ja kuinkas ollakaan, Sherlock Holmes
päätyi ulos seisomaan nenä verta vuotaen kommentoituaan Johnin
viiksiä, jotka itse asiassa olivat aivan kamalat. Loppujen lopuksi
kaksikko sai sovittua asian keskenään. Siihen tosin vaadittiin
räjähtävä metrovaunu Britannian parlamenttitalon alapuolella ja
Sherlock Holmesin huono huumorintaju. Hän purki pommin kaksi
minuuttia ennen sen räjähtämistä vain siksi, että saisi Johnin
antamaan anteeksi hänelle.
Ystävyys on yksi hyvin keskeinen aihe
niin Sherlockissa kuin yhteiskunnassa, jossa elämme. Kukaan ei
selviä yksin ja yksinäisyys on rankaa ja masentavaa. Yksinäisyyttä
kuvaa keskustelu Sherlockin ja tämän veljen Mycroft Holmesin
välillä. Veljekset tekivät päätelmiä hatusta, joka Sherlockin
pöydällä sattui olemaan. Sherlock päätteli, että hatun omistaja
olisi yksinäinen ja poikkeuksellisesti Mycroft ei ymmärtänyt,
miten tällaisen päätelmän olisi kyseisestä hatusta voinut tehdä.
Hattu oli ruma ja se juuri oli Sherlockin argumentti. Miksi
yksinäinen ihminen välittäisi ulkonäöstään? Mycroft on ollut
koko sarjan ajan epäonnistuneella dieetillä. Hän yrittikin
vakuuttaa veljelleen, ettei ole yksinäinen, vaikka hyvin tiesi
olevansa.
Mycroftin yksinäisyyden ja Sherlockin
ja Johnin välisen veljellisen ja syvän ystävyyden lisäksi myös
muunlaisia ihmissuhteita on nähtävissä. John oli kolmannen jakson
alussa aikeissa kosia tyttöystäväänsä Mary Morstania, kun eräs
kuuluisa etsivä päätti palata haudan takaa takaisin Johnin
elämään. Toisessa jaksossa onkin jo Maryn ja Johnin häät, joten
John saa kosittua loppujen lopuksi. Rakkautta näkyy muuallakin,
Molly Hooper, joka on jo pitkään ollut ihastunut Sherlockiin, on
kahden vuoden aikana löytänyt miehen ja mennyt kihloihin.
Ulkonäöllisesti mies on tietenkin kuin Sherlockin kaksoisolento.
Suhde kuitenkin päättyi, kuten kaikki Mollyn parisuhteet. Molly oli
ensimmäisessä tuotantokaudessa seurustellut erään Jimin kanssa,
joka paljastui homoksi. Tosin tämän jälkeen paljastui, että Jim
Moriarty vain esitti homoa ja kuten Sherlockin vannoutuneet fanit jo
nimestä päättelevät, oli Sherlockin arkkivihollinen, joka kuoli
sairaalan katolla ammuttuaan itsensä hieman ennen Sherlockin hyppyä.
Muitakin vihollisia Sherlockilla löytyy. Yhtenä esimerkkinä voisi
mainita Charles Magnussonin, joka vaivasi Sherlockin päätä koko
kolmannen tuotantokauden ajan.
Uusi Sherlock -sarjassa kuvattavat
ihmistyypit ja ihmissuhteet ovat tarkasti kuvattuja ja
yksityiskohtaisen realistisia. Arkkivihollisia ei nykyihmisiltä
löydy, kuten John mainitsee Sherlockille heti sarjan
pilotti-jaksossa. Mutta muuten sarjasta löytyy vanhempien rakkautta,
veljesrakkautta, ystävyyttä, rakkautta ja tietysti vihaa ja
ihailua. Hahmot muodostavat perheyhteisöjä, työyhteisöjä ja
asumisyhteisöjä ja toimivat näissä rooliensa mukaan. Kaikin
puolin tv-sarjan antama kuva maailmasta on pikkutarkka ja
realistinen. Valehtelematta voin sanoa, että Gatiss ja Moffat ovat
tehneet loistavaa työtä.
Nykyihmissuhteissa pienetkin asiat
voivat sekoittaa pakkaa. Sherlockissa tällaisia pieniä asioita ei
niinkään ilmene, ellei Sherlockin hyvin loukkaavia pikkukommentteja
lasketa. Pääasiassa pakkaa sekoittavat tekijät ovat suuria ja
merkittäviä. Esimerkiksi voisin tässä sanoa sen, että kun
Sherlock oli tappanut valtion suojeluksessa olleen Magnussonin ja
lähetetty karkotukseen, jokaikiselle Britannian tv-lähettimen
näytölle ilmestyi yksi ja sama video toistolla: Jim Moriartyn
kasvot ja ääni, joka sanoi ”Did you miss me?”
