Rouva Dane Calthrop ohjaa minut pappilan olohuoneeseen. Mukavannäköisessä nojatuolissa istuu Jane Marple kutomassa. Hän hymyilee, kun astun sisään ja istun sohvalle.
Neiti Marple St. Mary Meadin kylästä, saapui jokin aika sitten ystävättärensä luokse Lymstockiin.
”Hän oli hyvin huolissaan kirjeistä”, Marple kertoo kutoessaan.
Lymstockin kylässä oli jo jonkin aikaa ollut liikkeellä nimettömiä kirjeitä, joiden viesti oli kirjoitettu vanhan kirjan sivuilta leikatuilla kirjaimilla. Poliisi epäili naista, koska kirjekuorten osoitteet oli kirjoitettu naisten kerhon kirjoituskoneella. Kirjeissä kerrottiin perättömiä juoruja, mutta kukaan kyläläisistä ei ollut kertonut niistä kenellekään. Ei, ennen kuin Jerry ja Joanna Burton.
”Ihastuttavia nuoria ihmisiä. Kuulemani mukaan aluksi vain leikkivät asialla ja pitivät sitä hauskana juttuna. Mutta rouva Symmingtonin kuoleman jälkeen, hekin vakavoituivat. Jerry taisi tosin ottaa asian hiukan vakavammin alusta lähtien”, hymyilevä Jane Marple kertoo.
Rouva Symmington oli kolmen lapsen äiti, yksi edellisestä avioliitosta ja kaksi toisesta, herra Symmingtonin kanssa. Hän kuoli yliannostukseen. Poliisi totesi hänen myrkyttäneen itsensä, olihan hänellä ollut masennusta ja ahdistuneisuutta.
”Se ei todellakaan pitänyt paikkaansa”, neiti Marple sanoo tiukasti lopettaen kutomisen. ”Murha se oli. Kylmäverinen murha. Kuten sen nuoren palvelustytönkin kuolema.”
Neiti Marple St. Mary Meadin kylästä, saapui jokin aika sitten ystävättärensä luokse Lymstockiin.
”Hän oli hyvin huolissaan kirjeistä”, Marple kertoo kutoessaan.
Lymstockin kylässä oli jo jonkin aikaa ollut liikkeellä nimettömiä kirjeitä, joiden viesti oli kirjoitettu vanhan kirjan sivuilta leikatuilla kirjaimilla. Poliisi epäili naista, koska kirjekuorten osoitteet oli kirjoitettu naisten kerhon kirjoituskoneella. Kirjeissä kerrottiin perättömiä juoruja, mutta kukaan kyläläisistä ei ollut kertonut niistä kenellekään. Ei, ennen kuin Jerry ja Joanna Burton.
”Ihastuttavia nuoria ihmisiä. Kuulemani mukaan aluksi vain leikkivät asialla ja pitivät sitä hauskana juttuna. Mutta rouva Symmingtonin kuoleman jälkeen, hekin vakavoituivat. Jerry taisi tosin ottaa asian hiukan vakavammin alusta lähtien”, hymyilevä Jane Marple kertoo.
Rouva Symmington oli kolmen lapsen äiti, yksi edellisestä avioliitosta ja kaksi toisesta, herra Symmingtonin kanssa. Hän kuoli yliannostukseen. Poliisi totesi hänen myrkyttäneen itsensä, olihan hänellä ollut masennusta ja ahdistuneisuutta.
”Se ei todellakaan pitänyt paikkaansa”, neiti Marple sanoo tiukasti lopettaen kutomisen. ”Murha se oli. Kylmäverinen murha. Kuten sen nuoren palvelustytönkin kuolema.”
Symmingtonien nuori palvelustyttö löytyi komerosta kuolleena. Tätä oltiin lyöty raskaalla esineellä. Poliisi kuitenkin etsi edelleen naista.
”Eihän se voinut olla nainen. Kuinka moni nainen jaksaisi nostaa niin painavan esineen, jolla tuo olisi voitu tehdä?” Marple hymyilee jättäen kysymyksen ilmaan. Neiti Marple jatkoi kutomista.
Halusin tietää, miten neiti Marple oli ratkaissut tämän.
”Sehän oli aivan helppoa. Perheessä on mies, vaimo ja viehättävä kotiopettajatar.”
Symmingtonin perhe oli ottanut nuorimpien lapsiensa avuksi kotiopettajan. Tämä piti huolta lapsista niin, että vanhemmille jäi aikaa omiin asioihinsa. Neiti Marple oli taas lopettanut kutomisen.
”Juttu oli täysin selvä. Jututin Megania, rouva Symmingtonin tytärtä, ja hän suostui auttamaan”, Marple kertoo.
Megan Hunter oli mennyt puhumaan isäpuolelleen. Hän oli sanonut, että kertoo kaiken, jos tämä ei anna hänelle rahaa. Kaikki tämä oli Marplen pikku juoni.
”Nuori Megan näytteli osansa niin hyvin. Ihastuttava pikku neito. Tietysti herra Symmington pelästyi.”
Poliisit yllättivät herra Symmingtonin, kun tämä oli aikeissa murhata Megan Hunter kaasu-uunilla. Mies pidätettiin välittömästi.
”Megan oli hyvin urhea. Jerry tietysti pelästyi suunnattomasti. Hänhän rakasti Megania”, Marple hymyilee herttaisesti.
Poliisit olivat aiemmin pidättäneet tohtori Owenin siskon Aimeé Griffithin. Häneltä löytyi sen kirjan sivuja, josta kirjaimet kirjeisiin oli leikattu. Lisäksi ne löytyivät komerosta, kuten palvelustyttö. Tohtori Owenilla oli joitain raskaita työvälineitä, joilla atleettinen neiti Griffith olisi helposti voinut kolkata nuoren tytön.
”Mutta eipä se ollutkaan neiti Griffith”, hymyilee neiti Marple ja alkaa taas kutoa.
Tämä ei ole ainut neiti Marplen selvittämä rikos. Hän on selvittänyt muutaman mysteerisen murhan jos toisenkin.
"Murha on aina hirvittävä asia. En mielelläni puhu niistä", Marple sanoo.
”Eihän se voinut olla nainen. Kuinka moni nainen jaksaisi nostaa niin painavan esineen, jolla tuo olisi voitu tehdä?” Marple hymyilee jättäen kysymyksen ilmaan. Neiti Marple jatkoi kutomista.
Halusin tietää, miten neiti Marple oli ratkaissut tämän.
”Sehän oli aivan helppoa. Perheessä on mies, vaimo ja viehättävä kotiopettajatar.”
Symmingtonin perhe oli ottanut nuorimpien lapsiensa avuksi kotiopettajan. Tämä piti huolta lapsista niin, että vanhemmille jäi aikaa omiin asioihinsa. Neiti Marple oli taas lopettanut kutomisen.
”Juttu oli täysin selvä. Jututin Megania, rouva Symmingtonin tytärtä, ja hän suostui auttamaan”, Marple kertoo.
Megan Hunter oli mennyt puhumaan isäpuolelleen. Hän oli sanonut, että kertoo kaiken, jos tämä ei anna hänelle rahaa. Kaikki tämä oli Marplen pikku juoni.
”Nuori Megan näytteli osansa niin hyvin. Ihastuttava pikku neito. Tietysti herra Symmington pelästyi.”
Poliisit yllättivät herra Symmingtonin, kun tämä oli aikeissa murhata Megan Hunter kaasu-uunilla. Mies pidätettiin välittömästi.
”Megan oli hyvin urhea. Jerry tietysti pelästyi suunnattomasti. Hänhän rakasti Megania”, Marple hymyilee herttaisesti.
Poliisit olivat aiemmin pidättäneet tohtori Owenin siskon Aimeé Griffithin. Häneltä löytyi sen kirjan sivuja, josta kirjaimet kirjeisiin oli leikattu. Lisäksi ne löytyivät komerosta, kuten palvelustyttö. Tohtori Owenilla oli joitain raskaita työvälineitä, joilla atleettinen neiti Griffith olisi helposti voinut kolkata nuoren tytön.
”Mutta eipä se ollutkaan neiti Griffith”, hymyilee neiti Marple ja alkaa taas kutoa.
Tämä ei ole ainut neiti Marplen selvittämä rikos. Hän on selvittänyt muutaman mysteerisen murhan jos toisenkin.
"Murha on aina hirvittävä asia. En mielelläni puhu niistä", Marple sanoo.
