Ystäviä, vihollisia ja yksinäisyyttä

Maailmankuulu etsivä Sherlock Holmes seisoo St. Bartholomewin sairaalan katon reunalla.

”Tämä puhelu, se on minun viestini, sitähän ihmiset tekevät? Jättävät viestin?”

”Jättävät viestin milloin?” Sotilaslääkäri John Watson, Sherlock Holmesin henkilökohtainen avustaja, bloggaaja ja ennen kaikkea ystävä kysyy katsoen maasta käsin ystäväänsä.

”Hyvästi John.”

John lähtee kävelemään poispäin Sherlockin haudalta. Kamera kääntyy Johnin selästä, kiertäen hautausmaata. Tässä kohtaa, minun teki henkilökohtaisesti mieli lyödä jotakuta. Kamera pysähtyi kuvaamaan puuta, jonka juurella seisoi Sherlock Holmes.

Tällä tavalla loppui Uusi Sherlock -tv-sarjan (BBC) toinen tuotantokausi. Steven Moffatin ja Mark Gatissin yhdessä käsikirjoittama sarja, joka perustuu sir Conan Arthur Doylen kirjoihin, jäi kolme vuotta kestäneelle tauolle. Voisi luulla, että sarjan vannoutuneet fanit olisivat ajan myötä alkanneet laantua ja sarja olisi kadonnut ihmisten keskusteluaiheista. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kolmen vuoden ajan Uusi Sherlock oli edelleen yksi yleisimmistä bloggaus-aiheista Tumblr-sivustolla. Miljoonat fanit huusivat ympäri internetiä uusien jaksojen perään.

1. tammikuuta 2014 fanien rukouksiin vastattiin. Jo joulukuussa oli julkaistu lyhyt, noin seitsemän minuuttinen erikoisjakso. Uudenvuoden päivänä alkoi Uusi Sherlock -sarjan kolmas tuotantokausi. Saman viikon sunnuntaina ilmestyi toinen jakso ja siitä viikon päästä kolmas ja viimeinen jakso.

Jos joku minulle läheinen henkilö palaisi kuolleista takaisin elävien kirjoihin, voisin kuvitella kaksi reaktiotapaa. Ensimmäinen, miellyttävämpi vaihtoehto olisi se, että syöksyisin halaamaan ystävääni kertoen, kuinka paljon ikävöin häntä. Saattaisin ehkä haukkua häntä idiootiksi, mutta muuten reaktioni olisi ystävällinen.

Toinen vaihtoehto olisi hieman epämiellyttävämpi. Hakkaisin ystävääni niin pitkään, kunnes joku tulee väliin. Varsinkin, jos hän vielä kehtaa vitsailla jostain aivan turhasta asiasta. Ja kuinkas ollakaan, Sherlock Holmes päätyi ulos seisomaan nenä verta vuotaen kommentoituaan Johnin viiksiä, jotka itse asiassa olivat aivan kamalat. Loppujen lopuksi kaksikko sai sovittua asian keskenään. Siihen tosin vaadittiin räjähtävä metrovaunu Britannian parlamenttitalon alapuolella ja Sherlock Holmesin huono huumorintaju. Hän purki pommin kaksi minuuttia ennen sen räjähtämistä vain siksi, että saisi Johnin antamaan anteeksi hänelle.

Ystävyys on yksi hyvin keskeinen aihe niin Sherlockissa kuin yhteiskunnassa, jossa elämme. Kukaan ei selviä yksin ja yksinäisyys on rankaa ja masentavaa. Yksinäisyyttä kuvaa keskustelu Sherlockin ja tämän veljen Mycroft Holmesin välillä. Veljekset tekivät päätelmiä hatusta, joka Sherlockin pöydällä sattui olemaan. Sherlock päätteli, että hatun omistaja olisi yksinäinen ja poikkeuksellisesti Mycroft ei ymmärtänyt, miten tällaisen päätelmän olisi kyseisestä hatusta voinut tehdä. Hattu oli ruma ja se juuri oli Sherlockin argumentti. Miksi yksinäinen ihminen välittäisi ulkonäöstään? Mycroft on ollut koko sarjan ajan epäonnistuneella dieetillä. Hän yrittikin vakuuttaa veljelleen, ettei ole yksinäinen, vaikka hyvin tiesi olevansa.

Mycroftin yksinäisyyden ja Sherlockin ja Johnin välisen veljellisen ja syvän ystävyyden lisäksi myös muunlaisia ihmissuhteita on nähtävissä. John oli kolmannen jakson alussa aikeissa kosia tyttöystäväänsä Mary Morstania, kun eräs kuuluisa etsivä päätti palata haudan takaa takaisin Johnin elämään. Toisessa jaksossa onkin jo Maryn ja Johnin häät, joten John saa kosittua loppujen lopuksi. Rakkautta näkyy muuallakin, Molly Hooper, joka on jo pitkään ollut ihastunut Sherlockiin, on kahden vuoden aikana löytänyt miehen ja mennyt kihloihin. Ulkonäöllisesti mies on tietenkin kuin Sherlockin kaksoisolento. Suhde kuitenkin päättyi, kuten kaikki Mollyn parisuhteet. Molly oli ensimmäisessä tuotantokaudessa seurustellut erään Jimin kanssa, joka paljastui homoksi. Tosin tämän jälkeen paljastui, että Jim Moriarty vain esitti homoa ja kuten Sherlockin vannoutuneet fanit jo nimestä päättelevät, oli Sherlockin arkkivihollinen, joka kuoli sairaalan katolla ammuttuaan itsensä hieman ennen Sherlockin hyppyä. Muitakin vihollisia Sherlockilla löytyy. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita Charles Magnussonin, joka vaivasi Sherlockin päätä koko kolmannen tuotantokauden ajan.

Uusi Sherlock -sarjassa kuvattavat ihmistyypit ja ihmissuhteet ovat tarkasti kuvattuja ja yksityiskohtaisen realistisia. Arkkivihollisia ei nykyihmisiltä löydy, kuten John mainitsee Sherlockille heti sarjan pilotti-jaksossa. Mutta muuten sarjasta löytyy vanhempien rakkautta, veljesrakkautta, ystävyyttä, rakkautta ja tietysti vihaa ja ihailua. Hahmot muodostavat perheyhteisöjä, työyhteisöjä ja asumisyhteisöjä ja toimivat näissä rooliensa mukaan. Kaikin puolin tv-sarjan antama kuva maailmasta on pikkutarkka ja realistinen. Valehtelematta voin sanoa, että Gatiss ja Moffat ovat tehneet loistavaa työtä.

Nykyihmissuhteissa pienetkin asiat voivat sekoittaa pakkaa. Sherlockissa tällaisia pieniä asioita ei niinkään ilmene, ellei Sherlockin hyvin loukkaavia pikkukommentteja lasketa. Pääasiassa pakkaa sekoittavat tekijät ovat suuria ja merkittäviä. Esimerkiksi voisin tässä sanoa sen, että kun Sherlock oli tappanut valtion suojeluksessa olleen Magnussonin ja lähetetty karkotukseen, jokaikiselle Britannian tv-lähettimen näytölle ilmestyi yksi ja sama video toistolla: Jim Moriartyn kasvot ja ääni, joka sanoi ”Did you miss me?”